J.Karjalainen

(FIN)

Suomalaisten lauluntekijöiden aateliin lukeutuva J. Karjalainen lähti 2000-luvun puolivälissä monivuotiselle matkalle amerikansuomalaisen musiikin pariin sivupersoonansa Lännen-Jukan kyydissä, mutta palasi viime keväänä rikospaikalle taas J. Karjalaisena uuden yhtyeen kera. Hieno albumi Et ole yksin esittelee J:n, jossa on paljon vanhaa tuttua, mutta myös jotain uutta. Sama pätee uuteen bändiin, jonka jäsenet ovat soittaneet hänen kanssaan ennenkin, mutta eivät tällaisena yhdistelmänä.

Punk jylläsi, kun Jukka Karjalainen (synt. 1957) ja Mustat Lasit astui parrasvaloihin 80-luvun alussa musiikilla, jossa hakaneulojen sijaan helkkyi blues, country, rock ja pop varsin suomalaisessa virityksessä. Debyyttialbumin kappale Kolme cowboyta muodostui pieneksi hitiksi, mutta toisen albumin antiin kuulunut Ankkurinappi iskostui jo laajemmin kansan tajuntaan. Vielä isompaa oli tulossa.

Seuraavilta levyiltä irtosi todella suuren luokan hittejä, kuten Doris, Telepatiaa, amerikkalaisen Dallas Waynen englanniksi tulkitsema Hän, Villejä lupiineja, Missä se Väinö on? ja monia muita. Bändi on ajoittain vaihtunut, mutta kaikkien kanssa Karjalainen on onnistunut luomaan kaihoisia lauluja, joita voi todella sanoa suomalaiseksi bluesiksi. Mies ravistelee loputtomasti afroamerikkalaisen musiikin suuresta puusta hedelmiä ja keittää niistä kovin meidän oloistamme hilloa.