Journal Intime Plays Jimi Hendrix

Jimi Hendrix ei ollut pelkästään kaikkien aikojen kitaristi, vaan täysin ennakkoluuloton ja intohimoinen musiikillinen seikkailija, joka tavoitteli aina ennenkuulematonta rakentaen samalla kosmista siltaa loputtoman avaruuden ja aikojen takaa kaikuvan bluesin välille. Siksi Jimi olisikin digannut Journal Intimeä, koska ranskalainen torvitrio ymmärtää kaiken tuon, rakastaa Hendrixiä ja nimenomaan vie hänen musiikkinsa uudelle tasolle alkuperäistä matkimatta. Esimakua homman mielikuvituksellisuudesta saa upealta Lips On Fire albumilta (2010).
Yhtyeessä puhaltaa kolme kovaa ranskalaista, jotka kaikki kuuluvat myös La Campagnie des Musiques à Ouïriin. Bassosaksofonisti Frederic Gastard (mm. Melosolex, Marc Ducret Quintet ja monet chanson-laulajat), trumpetisti Sylvain Bardiau (Tricky, Les Faux Frères, Calypso Rose, etc) ja pasunisti Mathias Mahler (mm. Ozma, X’tet, Antigroove Syndicate) kuuluvat ranskalaisten avant-jazzareiden ja improvisoijien kermaan, mutta ovat lionneet mureiksi myös funkin, reggaen, salsan ja afron mehuissa. Kokemusta siis on.
Ultran Rock/Pop Brass –ilta huipentuu kaikkien illan muusikoiden soittaessa yhdessä Jimi Hendrixin hengessä. Superbassofonisti Fred Gastard johtaa tätä 12-henkistä orkesteria ja tarjoilee herkkupaloja Hendrixin tuotannosta. Näin Hendrix Brass Finale juhlii kymmenettä Charles Gilin koostamaa Ultra Musicia.