Bonnie Raitt

(US)

Viimevuotinen Slipstream -levy on Bonnie Raittin 16. pitkäsoitto ja voitti hänelle parhaan Americana-albumin Grammyn. Kriitikkojen rakastamalla akustisella deltabluesilla aloittanut ja siitä suuren yleisön arvostamaan kalifornialaiseen singer/songwriter-tyyliin siirtynyt sielukas laulaja ja slide-kitaristi palaa uudella levyllä muutaman vuoden levytystauon jälkeen juurevampiin maisemiin, mm. kahdella vähän harvinaisemmalla Bob Dylanin kappaleella.

Broadway-tähti John Raittin ja pianistiäidin tytär alkoi soittaa varhain, mutta kukaan ei aavistanut suuntaa, jonka hänen musikaalisuutensa otti. Ystävystyttyään 60-luvulla alan vaikuttaja Dick Watermanin kanssa, Bonnie innostui bluesista ja tutustui henkilökohtaisesti mm. Howling Wolfiin, Sippie Walleceen ja suurimpaan vaikuttajaansa Mississippi Fred McDowelliin. Pian hän oli ensimmäinen valkoinen deltabluesia esittävä tyttö.

Raittin ensimmäiset albumit 70-luvulla kehuttiin arvosteluissa järjestään, mutta myynti oli vaisua. Vaikka vanhan Runawayn funkyksi R&B:iksi sovitetusta coverista Sweet Forgiveness albumilta tuli hitti 1977, hänen albuminsa alkoivat toden teolla myydä vasta Nick of Timesta (1989) lähtien. Alkoholi- ja huumeongelmansa selvittänyt Bonnie kuvasi sitä ”ensimmäiseksi selvin päin tehdyksi levykseen”. Sen jälkeen menestys on tasaisesti kasvanut. Rock & Roll Hall of Fameen Bonnie kutsuttiin 2000.

Raitt on uransa alusta asti ollut vankkumaton yhteiskunnallinen aktivisti ja kampanjoi nykyäänkin mm. ydinvoimaa vastaan. Hän on myös rahoittanut monien bluesartistien, mm. McDowellin, Memphis Minnien ja Tommy Johnsonin hautamuistomerkkejä.