2002*.jpg./imagesArray ( [0] => ./images/2002_areena_2.jpg [1] => ./images/2002_areena_piknik.jpg [2] => ./images/2002_arena.jpg [3] => ./images/2002_kuulosuojaimet_tarpeen.jpg [4] => ./images/2002_marssibandi.jpg [5] => ./images/2002_nuorta_jengia.jpg [6] => ./images/2002_piknik_kassi.jpg [7] => ./images/2002_vaalea_tumma.jpg ) ./images/postersArray ( [0] => ./images/posters/2002.jpg ) ./images/slogansArray ( ) ./images/slogans/enArray ( ) ./images/slogans/fiArray ( ) Pori Jazz History

History of Pori Jazz. International Festival Every Year in July

Festivaalivuosi 2002

Ultra Music 2002: Musiikin virtaa - ja sähkövirtaa



Pori Jazzissa tarjoutuu jälleen mahdollisuus musiikillisiin äänimatkoihin, jotka vievät kuuntelijan jazzin, avantgarden, elektroni- sekä klubimusiikin puutarhoihin ja erityisesti näiden tyylien leikkauspinnoille. Konserttipaikkana on Porin Teatteri, joka soi Ultraa 18. - 20.7. iltayhdeksästä myöhään yöhön. Käytössä on tietenkin teatterin suuri näyttämö, mutta myös DJ:den ja muusikoiden taistelutantereeksi muuttuva pieni näyttämö, "Sauna Beat Bad". Kuten edellisinä vuosina, niin myös ensi kesänä moni ultra-artisti soittaa kakkoskeikan jollakin toisella lavalla.

Tällä kertaa ohjelma on entistäkin rohkeampi, sillä jokaisena iltana leikataan akustisesta ilmaisusta elektronimusiikkiin ja konekomppien kantamaan improvisaatioon. Toisaalta radikaaleja hyppyjä pehmentää se, että kaikkina iltoina musiikin solmii yhteen jokin sisällöllinen punainen lanka.

Torstaina 18.7. Ultran juurena on kansanmusiikki, mutta ilmaisukeinot ovat tätä päivää ja tulevaisuutta: päälavalla esiintyvät ranskalais-vietnamilainen kitaristi Nguyen Le'n Bakida Trio sekä suomalaisen harmonikkataiteilijan Kimmo Pohjosen Kluster. 43-vuotias Nguyen Le on luotsannut maailmanmusiikista, jazzista ja rockista ammentavia kokoonpanoja 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Hän on soittanut lukuisten maineikkaiden jazzmuusikoiden kanssa, joista mainittakoon vaikkapa French National Jazz Orchestan solistivieraat Johnny Griffin, Carla Bley ja Gil Evans. Omilla pienyhtyelevyillään Nguyen Le on hyödyntänyt mm. rumpali Peter Erskinen ja basisti Marc Johnsonin taitoja. Ultraan Nguyen Le tuo tuoreen Bakida -trionsa, jonka ilmaisuskaalasta löytyy aineksia niin vietnamilaisesta kansanmusiikista, rockista kuin jazzistakin. Pieni kokoonpano antaa hyvin tilaa Le'n sähkökitarataituruudelle, jota voisi luonnehtia Bill Frisellin, Jimi Hendrixin ja elementin "x" yhdistelmäksi.

Kimmo Pohjonen on 1990-luvun puolivälin jälkeen liikkunut yhä kauemmas klassisesta ja kansanmusiikkitaustasta, kohti omaa musiikillista avaruuttaan. "Hullun hanuristin" sooloprojekti on hurmannut yleisöjä sekä Euroopassa että Amerikan mantereella, massiivinen KalmukkisinFonia hämmästytti suomalaisia syksyllä 2000 ja rockyleisö on tutustunut Pohjoseen Ismo Alanko Säätiön jäsenenä. Ultrassa Pohjonen soittaa sähkörumpali Samuli Kosmisen kanssa, joka sämplää hänen hanurinsoittoaan ja laulamistaan livenä. Dynaamisesti hurjalla skaalalla liikkuvan projektin nimi on Kluster, ja Tapani Rinteen tuottama albumi ilmestyi helmikuussa 2002.

Perjantaina 19.7. teatterin ilma tihenee pohjoiseurooppalaisen jazzin sävyistä: aluksi Iro Haarlan ja Pepa Päivisen duon seurassa, sitten norjalaisen Bugge Wesseltoftin elektrojazzin kyydittämänä. Edward Vesalan perustama Haarla-Päivinen duo on soundiltaan vahvasti kiinni edesmenneen suomalaismestarin perinteessä, olivathan muusikot tärkeitä jäseniä Vesalan Sound & Fury'ssä. Nykyisin duon ohjelmistossa on myös Haarlan ja Päivisen omia sävellyksiä, ja syksyllä 2001 brittiläisellä November Music -merkillä julkaistu Yarra Yarra -albumi on kerännyt ylistäviä arvoita ympäri Eurooppaa.

Bugge Wesseltoft on tätä nykyä ehkä Norjan tunnetuin "teknojazzari", syynä siihen aktiivinen keikkailu ympäri Eurooppaa ja kolme omalle Jazzland -merkille tehtyä, Universalin jakelemaa levyä. Tärkein tekijä menestyksessä on kuitenkin hieno bändi, joka svengaa myös tasajakoista jazzhouse -tyyliä erittäin orgaanisesti sekä jazzillisesti. Bugge on luvannut tuoda teatterin keikalle myös oman valo-/videomiehensä, jonka avulla konsertista kasvaa audiovisuaalinen matka improvisoivan rytmimusiikin tulevaisuuteen.

Lauantaina 20.7. Ultra-ohjelmiston sitoo yhteen amerikkalaisen free-pianismin perinne: lavalla ovat Andrew Hill ja Bobby Few, mutta aivan erilaisissa kokoonpanoissa. 1960-luvulla legendaarisia Blue Note -levyjä tehnyt Hill palasi näkyvämpään jazzjulkisuuteen 1990-luvun loppupuolella, mm. saksofonisti Greg Osbyn yhtyeessä. Hillin viime vuonna Palmetto-merkillä julkaisema sekstettialbumi Dusk oli Down Beatin kriitikoiden mielestä vuoden jazzlevy 2001. Pori Jazzissa Andrew Hill esittää persoonallista ja haastavaa musiikkiaan pianotriolla, joka on hänen tuorein oma kokoonpanonsa.

Vuonna 1935 Clevelandissa syntynyt Bobby Few muutti 60-luvulla New Yorkiin lapsuudenystävänsä Albert Aylerin houkuttelemana ja oli pianistina monien maineikkaiden jazzareiden, esimerkiksi Roland Kirkin, Archie Sheppin ja Bill Dixonin yhtyeissä. Vuonna 1969 Few muutti Pariisiin, jossa on opetustyön ohella soittanut paljon mm. saksofonisti Steve Lacyn projekteissa. Ultraan Few saapuu nuoren ranskalaisen DJ:n ja tuottajan, Art Konikin ja hänen bändinsä erikoisvieraaksi. Konikin persoonallinen, vapaa elektronimusiikki on innostuttanut monia erilaisia tahoja, esimerkiksi yhtyeen kanssa soittaneen trumpetisti Erik Truffaz'n ja Konikin kappaleita remiksanneen ranskalais-japanilaisen U.F.O. -kollektiivin.

© Copyright Pori Jazz