2000*.jpg./imagesArray ( [0] => ./images/2000_hakala.jpg [1] => ./images/2000_halonen.jpg [2] => ./images/2000_jazzkatu.jpg [3] => ./images/2000_kuumis.jpg [4] => ./images/2000_vilvoittelua.jpg ) ./images/postersArray ( [0] => ./images/posters/2000.jpg ) ./images/slogansArray ( ) ./images/slogans/enArray ( ) ./images/slogans/fiArray ( ) Pori Jazz History

History of Pori Jazz. International Festival Every Year in July

Festivaalivuosi 2000

Säännönmukainen poikkeus ihastutti



Jarmo Huida SK 24.7.2000

Béla Fleck & The Flecktones Kirjurinluodossa sunnuntaina. Ollakseen kokoonpanoltaan ja taustoiltaan niin epänormaali ryhmä, banjotaituri Béla Fleck kumppaneineen on sittenkin hämmästyttävän normaali tapaus. Kuin Niagaran vetämänä sen musiikki liukuu kohti aikamme jenkkifuusion valtavirtaa, nuoren sivistyneistön viihdettä.

Porissa jo vuonna 1994 triona esiintyneen yhtyeen ilmaisua leimaa rajaton vaikutteiden kirjo: jazz, pop, rock, etno ja ennen kaikkea bluegrass sekä muu anglo-amerikkalainen kansanpoljento. Lisäksi nelikolla on hallussaan microsoftmainen varanto teknistä (myös sananmukaista) ammattitaitoa.

Jotakin vertauskuvallista on siinä, että vielä perjantaina Béla Fleck & The Flecktones esiintyi Las Palmasissa ja ylihuomenna se konsertoi Galwayssa Irlannissa. Väliin jäi Pori Jazz, ja edessä ovat Newportin folkfestivaalit.

Niin Sony Centerissä yöllä kuin Kirjurinluodossa päivällä kuultiin materiaalia nelikon studiotuoreelta Outbound -albumilta. Levy vilisee kansainvälisiä vieraita aina Intiasta Tuvalle, mutta lavalla perusmiehistön on pärjättävä omin avuin.

Se näytti onnistuvan. Yhtye on estradilla elementissään, ja sen paras äänitekin on live-tallenne, tupla-cd Live Art .

Vaikka yllätysmomenttiin perustuva ensi-ihastus on suomalaisiltakin jo takana, Fleckin ja basisti Victor Wooten huikeat kudelmat sekä merirosvohattuisen Roy "Futureman" Wootenin itsetehdyn kitaranmallisen rumpukoneen Synth-Axe Drumitarin kotikonstit pitivät märän yleisön otteessaan. Uusi passeli jäsen sulatossa on liki pohjoismaisella puhtaudella puhaltava saksofonisti Jeff Coffin.

Se käy kun sen osaa. Luonnontilassa paljastui taas, miten helposti, lähes leikinomaisesti suosittu ryhmä sukkuloi haastavien tahtilajien ja hengästyttävien juoksutusten lomassa. Muusikot ilmiselvästi nauttivat kutsumustyöstään. Ilonpito oli spontaania.

Kriittisemmin tarkasteltuna setissä oli nytkin liikaa laiteteknistä ja työnäytöksen omaista briljeeraamista niin, että runsaudenpula alkoi loppupuolella turruttaa. Lieventäviä seikkoja ovat kuitenkin yleisön festivaaliväsymys ja sää. Vettä satoi koko ajan.

Mutta jos "kuuroja" ei voi enää pitää virkistävänä tekijänä, niin Bela Fléck & The Flecktonesin konsertti oli raikastava kielikylpy: ihastuttava, vaikkakin säännönmukainen poikkeus

© Copyright Pori Jazz