1998*.jpg./imagesArray ( [0] => ./images/1998_yleisoa.jpg ) ./images/postersArray ( [0] => ./images/posters/1998.jpg ) ./images/slogansArray ( ) ./images/slogans/enArray ( ) ./images/slogans/fiArray ( ) Pori Jazz History

History of Pori Jazz. International Festival Every Year in July

Festivaalivuosi 1998

Ilta Jyrkin seurassa



Liki 30-vuotisen toimittajanuran rankin keikka? Jyrki Kankaan kannoilla pysytteleminen kuuden tunnin ajan festivaalin perjantai-iltana.

Katriina Laine SK 19.7.1998

Porin jazzfestivaalien taiteellisen johtajan tehtävät ovat ohi, kun jazzit alkavat. Silloin hänestä tulee troubleshooter, joka paikan höylä, joka kiitää Porin tungoksessa paikasta ja ongelmasta toiseen.
Ei kun perään vaan.

Treffit on tehty perjantaiksi kello 17-18:ksi Kirjurinluodon Sony-pisteeseen, mutta häntä ei kuulu. Hän löytyy 18.45 luodon backstage-alueelta puhumasta kännykkään, hiukan väsyneen oloisena. Hän kertoo saaneensa keuhkoputkentulehduksen kastuessaan lenkillä kaatosateessa keskiviikkoaamuna.
- Luulin että tän piti olla jo eilen, hän selittää.

Mies vetää ihmisiä puoleensa kuin kohtauspaalu. Niin kauan kuin hän seisoo paikoillaan, häneltä kysytään ja hän vastaa. Hän sopii tapaamisesta jazztoimistossa kello 21.30, aiheena Tukholmaan suunnitteilla olevat festivaalit.

Odotellessaan Collinsin konsertin alkua esiintymislavan takana hän neuvottelee aidan yli kreikkalaisen tv-ryhmän kanssa. Sovitaan, että ryhmä saa Yleltä Pori Jazzin luvalla nauhan konsertista.
- Ne tekee Suomi-dokumenttia, joka tulee syksyllä Kreikassa ulos.

Collinsin konsertin alkaessa hän puhuu kännykkään. Desibelien lisääntyessä hän siirtyy työmaakoppiin puhumaan.

Kännykkä taskuun ja mies Kirjurin käytäville.
- Täytyy tehdä empiiristä tutkimusta, miten skriini näkyy ja mitä tuolla perällä on.

Vastaan tuleva toimitsija saa tehtävän mennä parantamaan valkokankaan näkymiä.
- Skriinillä on yleiskuvaa toiseen kertaan. Pitäis olla koko soolo ja pärstäkuva.

Tytär Tupuna Kangas odottelee backstagelle johtavalla sillalla pieni muovipussi kädessään, kaivaa sieltä yskänlääkepullon. Isä ottaa kulauksen.
- Hyvä äänentoisto, hän toteaa harppoessaan luodon kaupunginpuoleista osaa.

Hän on menossa jazztoimistoon kävellen, koska "samalla näkee kuinka pitkälle skriini näkyy", vaihtaa pari sanaa infopisteen tyttöjen kanssa ja vastaa GNW Finland Oy:n kojussa kilpailukaavakkeeseen. Voittajien kesken arvotaan t-paitoja.

Hän toteaa, etteivät ihmiset luodon takaosasta näe yhtään mitään, ja suunnittelee kävellessään paikkaa toiselle valkokankaalle.
- Jyrki morjes! Henkis ollaa, joku huutaa ruohikolta.
- Moro moro, hän vastaa.

Tuttu?
- Ei. Mutta mitä väliä sillä on? Ilonen ihminen.

Hän kurkkaa VIP-telttoihin, vastaa olutta juovan miehen tervehdykseen ja puhelee hetken kahden järjestysmiehen kanssa.

Humalainen mies kumartuu tungoksessa sanomaan jotakin.
- Sanoi, että kymmenen prosenttia on täällä musiikin takia.

Sundsin sillalla, matkalla toimistoon hän pysähtyy. Collinsin bändin musiikki soi. Joen itäinenkin ranta on täynnä väkeä.
- Tää on paras hetki, just nyt. Tunnelma ei ole vielä lauennut, väki on paikoillaan. Mökellysvaihe on edessäpäin. Myöhemmin illalla mua aletaan neuvomaan, aletaan ideoimaan.

Kello 20.35 hän saapuu Pori Jazz Officeen. Ensimmäinen vastaantulija kertoo, että joku bändi on jäänyt lentäjälakon vuoksi jumiin Norjaan.

Autolla WORShopiin. Kännykkä soi, sitten toinen. Puuroutuneessa liikenteessä molempiin puhuminen sujuu joten kuten.
- Milt Jacksonilta puuttuu vibrafoni? Niittymaalla on, hän vastaa toiseen.

Ja toiseen:
- En pysty järjestämään nyt, tule toimistoon 21.30.

Siis EBU-konsertti alkaa 20 minuutin päästä ja Jacksonin vibrafoni on jossain väärällä lentoasemalla.
Hän soittaa itse Niittymaalle, kuulee, että vibrafoni on kotona ja sopii, että se haetaan. Sitten soitto Cottonille ja viesti, että vibrafoni on löytynyt, ja soitto jonnekin, mistä instrumenttia lähdetään hakemaan. Homma on järjestyksessä, kun hän kello 20.45 saapuu WORKShopiin.

- Missäs se backstage-kortti on? Se täytyy näyttää, järjestysmies naureskelee. Hän alkaa kaivella taskujaan, naureskellen. Kortti tarkastetaan asaianmukaisesti.
- Johtaja!

Paperin kanssa vastaan tulevan miehen ongelmana ovat illan artistien aikataulut. Donovan ei halua soittaa niin myöhään kuin ohjelmaan on merkitty ja Taj Mahalin aikataulu on niin tiukka, että hän myöhästyy koneesta, jos B. B. King soittaa hiukankin yli sovitun ajan. Miehet neuvottelevat muutaman minuutin.
Kello 21 hän juo WORKShopin VIP-teltassa kupin kahvia maidon kanssa; ruoka maittaa vasta puolenyön jälkeen. Kännykällä hän tarkistaa, että vibrafoni haetaan.

Paluumatkalla hän huutaa keskustan ruuhkasta kyytiin kolmen hengen seurueen, jolle on luvannut järjestää vielä liput Kirjuriin; toimistossa homma järjestetään nyt. Siellä ollaan kello 21.30. Tukholman festivaalin suunnittelijat tulevat hekin melkein sovittuun aikaan.

Kesken neuvottelun tulee tieto, että artistiongelma on ratkennut. Donovan on suostunut myöhäiseen esiintymiseen ja B. B. Kingin manageri jämptiin aikatauluun.

Kello 22.30 neuvottelu päättyy. Saman tien tuodaan viestiä, että teatterissa on ongelma: Monty Alexander ei suostu soittamaan, koska flyygeli ei ole Steinway, vaikka sopimusliitteessä niin seisoo.

Siis teatteriin. Perillä kuitenkin soi; artisti on antanut periksi. Jyrki antaa artistioppaalle ohjeita:
- Pitää ottaa yhteyttä heti aamulla, pyytää anteeksi ja sanoa että moka oli meidän. Hänet on saatava hyvälle tuulelle ennen seuraavaa konserttia. Meillähän on Steinway, mutta jotenkin sen kuljetus teatteriin petti.
Vuorossa on käynti Cottonin konserttitilojen yhteisessä, artisteille varatussa "pukuhuoneessa" halaamassa pitkäaikaisia ystäviä, mm. laulaja Melba Joycea, tenorisaksofonisti John Nugetia ja orkesterinjohtaja, saksofonisti Frank Fosteria.

Kello 23.20 hän istuu yksin toimistossaan, ottaa esiin bassonsa ja alkaa soittaa. Muualla hän ei tänä yönä soitakaan, sen verran hän uhraa keuhkoputkentulehdukselleen.

Vähän ennen puoliyötä hän käy tarkistamassa, että kaikki on kunnossa Cottonilta 12 maahan menevää suoraa tv-lähetystä varten.

Tasan kello 24 hän on Jazzkadun lavalla, tervehtii yleisöä ja spiikkaa alkavaksi aamulla toimistossa ideoidun varmistuskonsertin. Vitali Imereli ja Marian Petrescu soittavat erikoisluvalla 1,5 tunnin myöhäiskonsertin, joka kuvataan; jos Cottonilla tulee kuollut kohta, kuva heitetään Jazzkadulle.

Kello 00.15 hän ottaa Cafe Jazzissa kuuman rommin.
- Saako häiritä? Ovatko jazzit menneet hyvin? Tamperelainen mies ja nainen esittäytyvät ja ryhtyvät juttusille. Hetken kuluttua hän päättää rupattelun hauskaan anekdoottiin. Tamperelaiset jäävät nauramaan hänen poistuessaan.

Kello 00.40 hän on Suomalaisella klubilla ja yhtyy yleisön rytmikkäisiin kättentaputuksiin.
- Nää valothan grillaa tätä väkeä, hän toteaa, etsii katkaisimet ja vaihtaa grillivalot tunnelmavalaistukseen.
Takaisin Cottoniin, siltojen kautta harppoen. Hän avaa White Hallin oven, ja vastaan löyhähtää silmälasit huuruttava saunailma. Hän vaihtaa muutaman sanan ministeri Jouko Skinnarin kanssa ja painelee sitten salin perälle, hyppää ikkunalaudalle ja saa korkean ikkunan auki.

- Millai ihmiset voi olla tommosessa ilmassa avaamatta ikkunaa, hän ihmettelee poistuessaan.
- Hei Jyrki! On ollut kivaa! huudetaan jostakin pöydästä.

Kello 01.00 Cottonin pukuhuoneessa on vastassa kuljetusongelma. Raumalle majoitettu John Abercrombie Quartet on jo tunnin odottanut kuljetusta, koska kännykät eivät enää Porin väentungoksessa toimi eikä siis saada yhteyttä jazzien kuljetuspäällikköön.

Jyrki kääntyy kannoillaan, harppoo 150 metrin matkan Cotton-kompleksin käytäviä ja rappuja kuljetuspäällikkö Kristiina Oras-Wallinin huoneeseen ja hoitaa homman. Samalla hän huomauttaa, että paikkaan pitää saada LA-puhelin.

Kello 01.15 hän on lähdössä kotiin toimiston kautta. Mökellysvaihe on pahimmillaan, kun jazzien taiteellinen johtaja harppoo vellovan väkijoukon keskellä Jazzkatua kotiaan kohden.
- Saahan ne mut puhelimella kiinni.

© Copyright Pori Jazz