1972*.jpg./imagesArray ( [0] => ./images/1972_cannonball_co.jpg [1] => ./images/1972_kirjuri.jpg [2] => ./images/1972_teatterissa_corea.jpg [3] => ./images/1972_teljanhovi_jamit.jpg ) ./images/postersArray ( [0] => ./images/posters/1972.jpg ) ./images/slogansArray ( ) ./images/slogans/enArray ( ) ./images/slogans/fiArray ( ) Pori Jazz History

History of Pori Jazz. International Festival Every Year in July

Festivaalivuosi 1972

Legenda Teljänhovin jameista elää yhä



Teljänhovin ensimmäinen kesä tuli todistamaan yhtä Porin jazzfestivaalien historiallista huipputapahtumaa: legendaarista jamsessioniltaa, jonka aikana lavalla olivat yhtäaikaa Cannonball Adderley, Leo Wright, Yusef Lateef, Chick Corea, Nat Adderley, Joe Farrell, Tete Montoliu, Stanley Clarke, Al Heath, Airto Moreira ja muutamat muut.

"Alussa tilanne kapakassa näytti aivan normaalilta. Ihmiset söivät väkisin myytyjä voileipiään ja taustalla soitteli jokseenkin mitäänsanomaton tsekkiläinen yhtye. Sitten alkoi tapahtua. Tsekkien pitäessä paussia paikalle talutettiin juhlilla jo aiemmin hyvin soittanut sokea espanjalainen pianisti Tete Montoliu. Baarista löytyivät säestäjiksi juhlien kuuluisimman bändin Cannonball Adderleyn kvintetin basisti Walter Booker, ja rumpaliksi ryhtyi juhlilla jo valtavaa suosiota kerännyt Chick Corea, joka muuten yleensä soitteli pianoa.

Tunnelma nousi kohti kattoa. Kerrankin Tetellä oli kunnollinen komppi ja sen hän näyttikin svengaten suu onnellisessa hymyssä. Ei mennyt pitkäänkään kun ovesta kurkisteli Corean fonisti. Joe Farrell hyppäsi mukaan ja musiikki muuttui entistä raivokkaammaksi. Jo tässä vaiheessa voileipien syönti oli unohtunut kaikilta. Nyt mentiin lavalla todella rajua vauhtia.

Tätä kesti puolisen tuntia. Silloin Corea meni itse pianon ääreen ja häntä komppaamaan astuivat todelliset rytmivirtuoosit, basisti Stan Clarke ja rumpali Airto Moreira...

Corean soiton aikana ravintolaan oli saapunut koko festivaalien amerikkalainen tähtikaarti Cannonball Adderleyn johdolla. Kaikki keinuivat musiikin tahdissa. Kello oli yksi kun Corea aloitti nopean bluesin. Farrell hyppäsi salamana mukaan. Hän paahtoi aikansa sopraanollaan kivikovia kuvioita, kun pöydässään istuneen altisti Leo Wrightin hermot eivät enää pitäneet. Hän haki torvensa ja syöksyi lavalle...

Leon soittaessa Cannonball nousi pöydästään ja lähti ulos. Eiköhän ukko enää kestänyt muiden rautaista soittoa? Silloin se tapahtui. Cannonball tuli takaisin mukanaan foninsa ja pikkuveli Nat kornetti kainalossaan.

Cannonballin sisääntulolle hurrasi nyt jo täpötäysi sali... Hänen oli näytettävä kuka oli silloin saksofonistien kuningas. Cannonball puhalsi kuin viimeistä päivää. Välillä kirjui torven ylärekisterissä, sitten taas mentiin viuhuen alaspäin... Soolo loppui. Yleisö huusi suoraa huutoa! Cannonball pyyhki hikeä ja oli onnellinen. Maine oli pelastettu.

Komppi kulki villiä menoaan. Corea veti muutaman kovan choruksen. Sitten tuli lavalle Nat, joka heti ensi töiksen kiipesi huimaaviin korkeuksiin. Alastulo kesti kauan, niin kauan että Natin soolon aikana ehti hakea tenorinsa Yusef Lateef. Nyt keinui koko Teljänhovi.

Yusef aloitti soolonsa. Kello oli jo yli kaksi. Kappaletta oli kestänyt runsas tunti. Komppi jatkoi, tyhjäkäyntiä ei havaittu. Yusef pureutui bluesiin. Muut soittajat huusivat hänelle kehotuksia...

Sitten Yusef lopetti. Teljänhovi räjähti. Joe hyppäsi takaisin lavalle ja soitti teeman. Chick soitti vielä pari chorusta. Sitten soitto pysähtyi. Ihmiset huusivat ja hakkasivat käsiään. Muusikot halailivat toisiaan. Kello oli puoli kolme, puolitoista tuntia oli kulunut.

Oli koettu jotain sellaista mikä ei koskaan enää uusiinnu. Elämys oli raju... 'Viiteentoista vuoteen en ole soittanut tällaisissa ravintolajameissa, mutta nyt oli fiilis niin raju etten voinut kerta kaikkiaan olla tekemättä sitä!', näin sanoi Cannonball...

Porissa oli tapahtunut jotain todella ainutlaatuista. Valitettavasti vain harvat sen kuulivat. eikä kukaan nauhoittanut sitä. Mutta ne, jotka olivat paikalla, muistavat sen koko ikänsä." (Lyhennelmä Matti Laipion jutusta "Vuosisadan jamit on pidetty Porissa !!!", Intro 8/72)

Monen jazztuntijan maailmansensaatioksi kuvaama, puolitoista tuntia kestänyt jamsession ei syntynyt ihan yllättäen Porin pienimmässä ravintolassa, jonne mahtui vain 150 henkeä: kaikki huippumuusikot oli majoitettu juuri Teljänhoviin, ja soittimet oli helppo hakea yläkerran huoneista.

Yleisradion yleensä kaikkialla, etenkin ravintolassa, läsnä oleva henkilökunta ja kalusto olivat muualla, ja niin legenda elää edelleen, yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen, harvojen läsnäolleiden kertomuksissa, sarjassamme "tapahtuu vain kerran elämässä".

Kulttuuripoliittisesti tärkeää linjapuhettaan seuranneena iltana ministeri Holappa osui isäntineen (kaupunginjohtaja Heikki Koski) sattumalta hotelli Teljänhoviin ja oli näin niiden harvojen joukossa, jotka saivat todistaa Pori Jazzin historian legendaarisimpien jamien tapahtumat. Jamit tekivät lähtemättömän vaikutuksen, ja jo seuraavalla viikolla Holappa esitti ajatuksen valtion tukemasta ympärivuotisesta jazztoiminnasta Porissa.


© Copyright Pori Jazz